Hilman Heleä - virtuaalihevonen

RIP 18. syyskuuta 2013

virallinen nimi:Hilman Heleä

© VRL-00064
lempinimi:Hellu
rekisterinumero:VH11-018-1339
rotu:suomenhevonen
syntynyt:11.09.2010 (23v) 4v 22.03.2011
sukupuoli:tamma
väri, merkit:tummanpunaruunikko
säkäkorkeus:156 cm
painotus:kenttäratsastus
koulutustaso:CCI/CIC1 (Helppo A / 110cm)
kasvattaja:Heikki Helo, Suomi
omistaja:alhippa (VRL-00064) / Taikakuun Kartano

Syyskuun 2013 KERJ laatuarvostelutilaisuudessa palkittiin II-palkinnolla.
12 + 37 + 24 + 10 = 83, KERJ-II

Yleiseltä olemukseltaan Hellu on kiltti ja viehättävä tamma. Tarhatessa tamma löntystelee vain taluttajan vierellä tai vähän perässä. Hellu ei yleensä edes säikähdä vaikka joku muu säpsähtäisikin jotain ympärillä tapahtuvaa. Tamma ulkoilee mielellään käytännössä säässä kuin säässä. Hoitaessa Hellu on kiltti kuin mikä. Seisoo nätisti paikallaa ja nauttii saamastaan huomiosta. Tämä tamma seisoisi varmaan vapaana vaikka tallin käytävällä menemättä siitä minnekään. Hellu antaa suitsia ja satuloidan itsensä ongelmitta. Vesiletkun kanssa tämä tamma tulee hyvin toimeen, eli pesuoperaatiokaan ei vaadi mitään erikoista.

Ratsastettaessa Hellu rauhallinen ja vakaa kuin valtamerilaiva. Tamma on melkoinen puoliautomaatti hevonen ja soveltuu kokemattomammankin ratsastettavaksi. Hellu on hyvin miellyttämishaluinen ja siksi aina pyrkiikin tekemään kaiken mikä pyydetään. Jos tamma ei ymmärrä, niin ainakin kovasti yrittää. Kuitenkin tammaa saa kannustaa etenemään, sillä ei ole ihan niin energinen itsestään kuin saisi olla. Koulukiemurat sujuvat Hellun kanssa ihan hyvin. Liikettä tammalta löytyy sopivasti, kun saadaan liikkumaan hyvin eteenpäin. Esteillä Hellu syttyy hieman enemmän, eikä vaadi niin kovaa kannustamista kuin sileällä. Tämä tamma ei silti ole kaikken reippaimmasta päästä hevosia. Hellun vahvuus on hypyn varmuus ja hyvä tekniikka. Tällä tammalla ei kuitenkaan olla vahvoilla uusinta radoilla, sillä Hellu ei käänny kovin hyvin pienessä tilassa. Maastoesteillä Hellu on sopivan reipas ja jaksaa koko radan lävitse ongelmitta, sillä ei kuluta kaikkea puhtia pois heti alusta sähläämällä. Tamma pitää myös rauhallisista maastolenkeistä niin yksin kuin kavereidenkin kanssa. Hellu ei ole nirso seuran suhteen, eli ihan millainen hevonen tahansa kelpaa seuraksi. Tamma ei kuitenkaan seurassa halua kulkea edellä, tuntee olonsa mukavammaksi toisten takana.

Kilpailuissa Hellu on oikea viilipytty, ei reagoin negatiivisesti mihinkään, eikä juuri välitä vieraista hevosista. Kunnon verryttely tamman kanssa on tarpeen, jotta saadaan tarpeeksi notkeaksi. Kouluradalla Hellu tekee aina parhaansa ja osaa esiintyä edukseen, kunhan ratsastetaan kunnolla eteen. Tuulisella säällä Hellu liikkuu sopivasti liukkaammin kuin tyynellä säällä. Esteradalla Hellu on aina varma ja hyppää puhtaasti, vaikkakaan ei kovin nopeatempoisesti. Kuitenkin tamma on hyvä radalla ja kääntyy sinne minne pitääkin, vaikka ehkä hieman hitaammin kuin toiset hevoset. Maastoradalla Hellu on parhaimmillaan, sillä siellä ei yleensä ole liian tiukkia käännöksiä esteille vaan tamman kanssa on hyvää aikaa lähestyä esteitä. Lastaukseen Hellulla ei ole mitään erikoista sanottavaa. Tamma kävelee nätisti koppiin taluttajaa seuraten ja matkustaa hyvin. Matkaseurallakaan ei ole mitään väliä tamman mielestä. Hellu on jopa osoittautunut rauhoittavaksi matkaseuraksi toisille hevosille, jotka saattavat ilman tämän tamman seuraa olla rauhattomampia.

Kengittäjän kanssa Hellu käyttäytyy mallikkaasti. Pitää jalat ylhäällä niinkuin pitääkin ja jaksaa odotella rauhassa paikallaan, jos kengittäjällä menee tovi kenkien takomisessa, tms. Eläinlääkäriin Hellu suhtautuu samoin, kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin, eli ei ole moksiskaan. Tamma antaa tutkia jokaisen paikan ilman vastustelua. Hellu on helppo pistää kenen tahansa, sillä ei reagoi piikkeihin millään tavalla. Yleisesti lääkkeet tamma syö hyvin ruuan mukana ja matolääkkeen voi puristaa suoraan suuhun. Hellun hampaiden raspauskin onnistuu ilman mitään ihmeellistä, kunhan tamma on molemmin puolin kiinni.

Sukutaulu

i Kouva
tprn 162cm
ii Kostin Poika
tprn 165cm
iii Kosti
tprn 162cm
iiii Kohellus
prn 160cm
iiie Asta
trn 159cm
iie Pusipula
vprt 163cm
iiei Pulari
vprt 168cm
iiee Silja
rt 157cm
ie Leimu
vprt 157cm
iei Liehu
rt 159cm
ieii Koditon
prt 158cm
ieie Kullan Kimallus
rt 162cm
iee Laste
vprt 155cm
ieei Lahtari
vprt 152cm
ieee Pelko-Taru
rt 161cm
e Kastehelmi
vprt 157cm
ei Vesimies
vprt 162cm
eii Ahti
vprt 164cm
eiii Antti
vprt 168cm
eiie Aamu-Lehti
prt 152cm
eie Meirami
rt 159cm
eiei Muurari
rt 157cm
eiee Sahrami
prt 160cm
ee Helmen Kujeileva
prt 152cm
eei Vintiön Vekara
prt 156cm
eeii Halman Vintiö
prt 153cm
eeie Leikkisä
rt 155cm
eee Aaroni
rn 154cm
eeei Aamos
prn 156cm
eeee Titta
rt 152cm

Sukuselvitys

Isä Kouva kilpaili menestyksekkäästi kansallisia 1* luokkia aivan suomenhevosmestaruustasolla saakkaa. Mestaruutta ei koskaan voittanut mutta kahdesti ylsi hopealle ja kerran pronssille. Ori kantakirjattiin I-palkinnolla kilpailu-uransa aikana ja oria käytettiin jalostukseen melko paljon. Moni varsoista päätyi kenttäratsuiksi, mutta suurimmasta osasta tuli lopulta harrastehevosia tai pienten luokkien hyppääjiä. Ii. Kostin Poika aloitti uransa ravurina, mutta ei päässyt koelähdöstä lävitse, jonka johdosta ori myytiin halvalla ratsuksi. Hieman onnenkantamoisen saattelemana ori päätyi kenttäratsastajan käsiin, joka sai koulittua nuoresta hieman karjaasta orista varsin kelvon kenttäratsun. Ori päätyi lopulta kilpailemaan aivan kärkinimien joukkoon avoimiin helppohin luokkiin. Suomenhevosmestaruutta ei lopulta voittanut koskaan, mutta kantakirjattiin II-palkinnolla, mutta oria käytettiin varsin maltillisesti jalostukseen. Iii. Kosti toimi lyhyen uransa ajan ravurina. 5-vuotiaana ura kuitenkin päättyi hankoside vammaan, jonka johdosta ori päätyi ennan aikaisesti kuoppaan. Ori astui kuitenkin vielä yhden tamman ennen lopetustaan ja tämä jäi orin ainoaksi jälkeläiseksi. Iie. Pusipula oli koko uransa ajan hieman hitaamman puoleinen ravuri, mutta omistaja ajatti tammaa silti mielellään niin kauan kuin pystyi. Raviuran jälkeen astutettiin pariin kertaan, mutta kumpikaan jälkeläisistä ei lopulta päätynyt raviradoille.

Iiii. Kohellus oli tähtiaikainen raviori, jonka uran päättivät lopulta kuitenkin ennen aikaiset jalkavaivat. Ori kuitenkin kantakirjattiin ja sai loppuelämänsä aikana joitain tammoja. Iiie. Asta oli II-palkinnon kantakirja tamma, jonka juoksijaura oli kohtuullisen pitkä, mutta päättyi lopulta koppionnettomuudessa loukkaantumiseen. Jalostuksessa tamma sai aikaan vaihtelevaa jälkeä, mutta yksi tammajälkeläinen osallistui jopa kuningatarkilpailuun. Iiei. Pulari toimi elämänsä ajan metsätöissä ja kantakirjattiinkin lopulta työhevosena. Tämä rauhallinen, mutta suuri ori oli melkoinen ilmestys, josta omistajansa oli ylpeä. Iiee. Silja aloitti raviuransa lupaavasti, mutta jostain kumman syystä juuri ennen kuningatarkilpailua tamma menetti menohalunsa aivan totaalisesti, eivätkä ne palanneet. Tamma siirrettiin siitoskäyttöön ja varsoikin pari varsin kelpoa ravivarsaa, mutta kolme muuta olivat radoilla melkko mitään sanomattomia.

Ie. Leimu oli ravuriksi kasvatettu, mutta aivan liian laukkaherkkä tapaus, jonka ura jäi lopulta hyvin lyhyeksi. Päätyi ensin harrasteratsuksi, mutta päätyi lopulta vielä 10 vuotiaana kenttäratsastajalle, joka sai kuorittua tammasta varsin kelvon kenttäratsun helppoihin sh-luokkiin. Kantakirjattiin II-palkinnolla ja tamma jätti jälkeensä myös kolme varsin hyvää jälkeläistä, joista ainut ori oli se kaikkein menestynein. Iei. Liehu oli raviuransa aikana hieman ailahteleva ajettava, mutta sille päällee sattuessaan sai aikaan hyvää tulosta. Valitettavasti se oli turhankin harvinaista. Tätä kantakirjaamatonta oria käytettiin muutamia kertoja jalostukseen orin omistajan omille tammoille, mutta jälkikasvu ei ollut kovin kummoista. Iee. Laste toimi alkuun lupaavana ravurina, mutta loukkasi jalkansa pahasti 5-vuotis keväänä. Jalka ei parantunut enään ajokuntoon, jonka johdosta tamma siirrettiin jalostuskäyttöön. Jälkikasvu oli hyvin vaihtelevaa, mutta pari varsin menestyvää varsaa sai hyvistä isäoreista.

Ieii. Koditon oli kaksinkertainen ravikuningas, jonka uran päätti lopulta rataonnettomuus, josta oria itseään ei varsinaisesti voinut syyttää. Ori saatiin kuitenkin kuntoutettua siihen pisteeseen, että toimi useamman kauden jalostuksessa. Ennenaikainen loppu kuitenkin tuli orin ollessa 12 vuotias jalkavaivoihin, joiden suurin syyllinen oli aikaisempi onnettomuus. Ieie. Kullan Kimallus oli lähes tähtiaikainen ravitamma, joka kuitenkin oli tunnetusti hankala ajaa. Moni ohjastaja olikin haluton tamman kuljettajaksi ja tamma jätettiin pois radoilta aikaisemmin kuin omistajan oli tarkoitus. Tamma varsoi pariin ensimmäiseen otteeseen kuolleen varsan ja viimein kolmannella yrittämällä varsa jäi henkiin, mutta tamma kuoli. Ieei. Lahtari oli tähtiaikainen kantakirjaori, jonka jälkikasvu ei kuitenkaan ollut kovin mairittelevaa. Yllättäen ori kuitenkin toimi varsin mainiona emänisänä myöhemmillä jälkipolvilla. Ieee. Pelko-Taru ei eläessään juossut yhtäkään starttia vaikka ajolle oli opetettu. Tamma toimi nuoresta pitäen jalostuksessa ja sai aikaa vaihtelevaa jälkeä isäoreista riippuen.

Emä Kastehelmi toimi ensin esteratsuna, mutta päätyi lopulta ihan vain kokeilun vuoksi kenttäradoille. Tamma oli selkeästi kuin luotu lajiin ja syttyi aivan omalla tavallaan maastoesteradalla. Tämä kipakka, mutta varsin toimiva tamma kilpaili lopulta kansallisella tasolla ja oli mukana suomenhevosmestaruuksissakin parina vuotena saavuttaen kerran pronssia. Ura päättyi jalkavaivoihin 15 vuotiaana, jonka jälkeen varsoi neljä varsin erinomaista kenttäradoille päätynyttä jälkeläistä. Ei. Vesimies aloitti uransa ravurina ja tuntui alkuksi olevan lupaava, mutta osoittautui lopulta aivan liian laukkaherkäksi. Ori päätyi ratsuksi ja sen vahvuutena lopulta olikin erinomainen laukka. Ori kilpaili niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksen parissa aluetasolla. Eii Ahti oli tähtiaikainen, mutta herkästi laukkaava raviori. Ravilla pysyessään ori oli varsin erinomaisen oloinen, mutta lähes jokaiseen lähtöön mahtui yksi laukalle sortuminen. Ori kantakirjattiin ja sitä käytettiinkin jalostukseen, mutta valitettavasti jälkeläisistä tuli hyvin pitkälti yhtä laukkaherkkiä kuin ori itse. Eie. Meirami toimi muuan vanhan hevosmiehen ravurina, olematta koskaan kuitenkaan sitä aivan kärkikastia. Aivan tähtiaikaiseksi tammaa ei saatu. Kantakirjattiin ja käytettiin pariin otteeseen orilla, mutta jälkeläisiä syntyi lopulta vain yksi.

Eiii. Antti oli valioaikainen kolminkertainen ravikuningas. Ori kantakirjattiin ja palkittiin lopulta I-palkinnolle saakka. Jalostukseen oria käytettiin paljon, mutta jälkikasvu oli hyvin vaihtelevasti menestyvää, niinkuin oli ollut orille tullut tammamateriaalikin. Eiie. Aamu-Lehti oli tähtiaikainen ravuri. Kantakirjatamma, joka uransa jälkeen jätti jälkensä myös jalostukseen, joskin jälkeläisissä oli hyvin kirjavasti menestyviä hevosia. Eiei. Muurari oli varsin karjas ori, mutta oikean ohjastajan kanssa toimi tarpeeksi hyvin. Päätä tuntui olevan juoksijaksi, mutta käytös hangoittelin sen verran vastaan, että saatiin juuri ja juuri tähtiaikaiseksi. Huonon luonteensa vuoksi oria käytettiin hyvin vähän jalostukseen, vaikka kantakirjattu olikin. Eiee. Sahrami toimi elämänsä aikana pelkästään jalostuskäytössä. Tämä varsin rauhallinen ja tyyni tamma hoiti varsansa hyvin ja jätti moniin leiman omasta hyvästä luonteestaan. Osa jälkikasvusta oli melko hyvinkin menestyvää.

Ee. Helmen Kujeileva syntyi ravikassvattajalle, mutta oli jo varsana hankalahko ajettava sekä varsin laukkaherkkä. Tamma päätyikin pilkkahintaan eräälle esteratsastajalle, joka kouli tammasta kaiken sen potenttiaalin irti, mikä oli saatavissa. Lopulta tamma päätyi sh-estemestaruuden toiseksi kahten vuotena peräkkäin. Jätti jälkeensä myös pari varsaa, jotka onneksi olivat luonteeltaan emäänsä selkeästi helpompia. Eei. Vintiön Vekara oli varsin mutkaton ajettava ja päätäkin riitti jonkin aikaa raviradoille. Tähtiaikaiseksi ori saatiin, kunnes selkeästi kyllästyi ajeluihin ja toimi loppun elämästään lähinnä voissikkahevosena. Kantakirjaamattomanakin oria käytettiin pariin otteeseen jalostukseen. Eee. Aaroni oli jo nuorena varsana varsin kovapäinen ja suorastaan orin oloinen, jonka johdosta saikin maskuliinisen nimen. Pitkään tamman kanssa sai taistella, mutta kummasti siitä saatiin koulittua lopulta ravuri montélähtöihin. Käärryjen kanssa tamma oli arvaamaton, mutta ohjastaja selässä hevosesta saatiin irti se mikä irti oli saatavissa. Uransa jälkeen käytettiin kahteen kertaan samalla orilla ja jätti jälkeensä hankalahko luontoiset tammat.

Eeii. Halman Vintiö oli valioaikainen ravioria, jonka kirkkaimmaksi meriitiksi jäi kahdesti toiseksi tuleminen kuninkuuskilpailussa. Ori kantakirjattiin ja käytettiin jalostukseen, joskaan jälkikasvusta ei tullut edes isänsä veroista vaikka isältäkin jäi uupumaan ne komeimmat meriitit. Eeie. Leikkisä oli tähtiaikainen ravitamma, jonka ura päättyi kuitenkin jo 8 vuotiaana jalkavaivoihin. Tammaa käytettiin tämän jälkeen jalostukseen ja pari varsin erinomaista jälkeläistä sai. Neljä muuta ei sitten olleetkaan niin kovin menestyviä. Eeei. Aamos oli hieman haastavampiluonteinen raviori, joka kuitenkin ajettiin tähtiaikaiseksi ja melkei hätyytteli jo valioaikaakin. Ori kuitenkin kuoli yllättäen aortan repeämään kotiradallaan. Tätä ennen ori oli ehditty kantakirjaamaan ja ehtinyt ottamaan useamman tamman vastaan, joten jälkikasvua oli jo tulossa. Eeee. Titta toimitti ravurin Pohjois-Suomessa eikä juuri käynyt etelässä radoilla näyttäytymässä, eikä osallistunut kaikkein kovimpiin mittelöihin vaikka päätä ja rahkeita olisi saattanutkin riittää. Nipin napin tähtiaikaiseksi saatiin omistajan ohjastamana, mutta pian tämän jälkeen poistui radoilta. Jätti jälkeensä pari varsaa.

Jälkeläiset

tamma Taikakuun Helmi (sh, s.10.06.2012) isä Risto Reipas
ori Taikakuun Röyhkeä Ryöväri (sh, s.02.02.2012) isä Ryhdikäs Ryökäle
ori Taikakuun R. Retale (sh, 18.12.2011) isä Ryhdikäs Ryökäle
tamma Taikakuun Sylvia (sh, s. 08.11.2011) isä Aapon Sylvesteri

Kilpailukalenteri

Kenttä

Sijoituksia KERJ:n alaisissa 41, joista voittoja 8

20.01.13 KERJ CUP kutsu - CCI/CIC1 - 7/66 (Taikakuun Kartano)
06.05.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 5/30 (Kilva JK)
18.04.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 1/50 (Hex)
18.04.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 1/30 (KK Bailador)
15.04.12 KERJ CUP kutsu - CCI/CIC1 - 2/27 (Taikakuu)
13.04.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 3/30 (KK Bailador)
10.04.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 5/50 (Pöllömetsä)
08.04.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 4/50 (Pöllömetsä)
25.03.12 KERJ
kutsu - CCI/CIC1 - 2/40 (Bremen Park)
24.03.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 5/40 (Bremen Park)
22.03.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 4/40 (Heijastus)
12.03.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 2/50 (Koston)
08.03.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 5/26 (KK Marlene)
06.03.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 1/40 (Neon)
03.03.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 7/75 (Vitry)
24.02.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 3/47 (Koston)
23.02.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 1/47 (Koston)
21.02.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 1/47 (Koston)
28.01.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 2/30 (Gringsted)
26.01.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 2/40 (Taikakuu)
25.01.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 3/50 (Koston)
22.01.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 2/50 (Hex)
16.01.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 5/50 (Mabel)
14.01.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 5/40 (Lumivuo)
09.01.12 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 1/40 (Lumivuo)
18.12.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 4/48 (Krumelur)
11.12.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 4/29 (Koston)
08.12.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 1/29 (Koston)
03.12.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 5/50 (Corroy Ponies)
02.12.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 5/50 (Corroy Ponies)
17.11.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 4/40 (Koston)
14.11.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 5/40 (Koston)
05.11.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 3/40 (Hipsutus)
28.10.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 6/40 (Kärmeniemi)
24.10.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 5/40 (Taikakuu)
23.10.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 4/42 (Haroldyn)
22.10.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 4/40 (Taikakuu)
20.10.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 1/29 (Virmavesi)
15.10.11 KERJ kutsu - Helppo - 3/40 (Kärmeniemi)
02.10.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 5/34 (Västerby)
28.09.11 KERJ kutsu - CCI/CIC1 - 4/34 (Västerby)

Sijoituksia VSR:n alaisissa 1, joista voittoja 0

18.05.12 VSR kutsu - CCI/CIC1 - 3/15 (Oriasema)

Maastoeste

Sijoituksia MEJ:n alaisissa 30, joista voittoja 10

15.08.13 MEJ CUP kutsu - 90-100cm - 2/32 (KK Bailador)
11.08.13 MEJ kutsu - 100cm - 3/97 (Taikakuun Kartano)
15.02.13 MEJ CUP kutsu - 90-100cm - 7/49 (KK Bailador)
26.11.12 MEJ kutsu - 100cm - 3/32 (Bairdon)
15.07.12 MEJ CUP kutsu - 80-90cm - 4/30 (KK Bailador)
18.06.12 MEJ kutsu - 100cm - 3/9 (Kilva JK)
15.06.12 MEJ CUP kutsu - 90-100cm - 2/48 (KK Bailador)
23.04.12 MEJ kutsu - 100cm - 4/30 (Kilva JK)
19.04.12 MEJ kutsu - 100cm - 1/62 (Fenton)
17.04.12 MEJ kutsu - 90cm - 5/52 (Fenton)
14.04.12 MEJ kutsu - 100cm - 4/42 (KK Bailador)
14.04.12 MEJ kutsu - 90cm - 1/35 (KK Bailador)
13.04.12 MEJ kutsu - 100cm - 1/42 (KK Bailador)
13.04.12 MEJ kutsu - 90cm - 1/35 (KK Bailador)
04.04.12 MEJ kutsu - 90cm - 1/49 (KK Bailador)
03.04.12 MEJ kutsu - 100cm - 5/40 (KK Bailador)
28.03.12 MEJ kutsu - 100cm - 1/40 (KK Bailador)
28.03.12 MEJ kutsu - 90cm - 1/49 (KK Bailador)
27.03.12 MEJ kutsu - 90cm - 5/31 (Special Ring)
26.03.12 MEJ kutsu - 100cm - 5/40 (KK Bailador)
25.03.12 MEJ CUP kutsu - 80-90cm - 5/38 (KK Bailador)
23.03.12 MEJ kutsu - 90cm - 1/18 (Kilva JK)
14.02.12 MEJ kutsu - 100cm - 1/30 (Kajon hevostila)
29.01.12 MEJ kutsu - 100cm - 5/46 (KK Bailador)
22.12.11 MEJ kutsu - 110cm - 1/54 (KK Bailador)
20.12.11 MEJ kutsu - 100cm - 2/10 (Awana Farm)
18.12.11 MEJ kutsu - 100cm - 2/54 (KK Bailador)
03.12.11 MEJ kutsu - 100cm - 3/20 (Suokukan rk)
01.11.11 MEJ kutsu - 100cm - 2/12 (Harharetki)
31.10.11 MEJ kutsu - 100cm - 2/12 (Harharetki)

Este

Sijoituksia ERJ:n alaisissa 11, joista voittoja 3

12.07.13 ERJ kutsu - 110cm - 1/50 (Lumivuo)
30.10.12 ERJ kutsu - 110cm - 6/40 (Bairdon)
31.03.12 ERJ CUP kutsu - 110cm - 6/285 (Dark Side)
20.02.12 ERJ kutsu - 110cm - 1/42 (VSHK/Lakea)
03.02.12 ERJ kutsu - 110cm - 4/50 (Lumivuo)
02.02.12 ERJ kutsu - 110cm - 4/50 (Lumivuo)
01.02.12 ERJ kutsu - 110cm - 7/50 (Lumivuo)
05.12.11 ERJ kutsu - 110cm - 3/60 (Last Legend)
04.11.11 ERJ kutsu - 110cm - 7/50 (Taikakuu)
01.12.11 ERJ kutsu - 110cm - 6/46 (Kärmeniemi)
30.09.11 ERJ CUP kutsu - 110cm - 1/305! (Dark Side)

Sijoituksia VSHK/VSR:n alaisissa 4, joista voittoja 0

31.07.13 VSR CUP kutsu - 110cm - 5/68 (Koston Sh)
05.03.12 VSHK kutsu - 110cm - 2/18 (Kajon hevostila)
13.02.12 VSHK kutsu - 110cm - 5/36 (Hiprakka)
31.12.11 VSHK CUP kutsu - 110cm - 4/53 (Hiprakka)

Koulu

Sijoituksia KRJ:n alaisissa 16, joista voittoja 2

23.02.2012 KRJ kutsu - HeA - 5/40 (Järviluoto)
22.02.2012 KRJ kutsu - HeA - 6/60 (Malkamäki)
18.02.2012 KRJ kutsu - HeA - 2/40 (Huvitus)
13.02.2012 KRJ kutsu - HeB:2 - 6/60 74.835% (Taikakuu)
12.02.2012 KRJ kutsu - HeB - 3/83 (Heijastus)
12.02.2012 KRJ kutsu - HeB:2 - 5/60 76.512% (Taikakuu)
10.02.2012 KRJ kutsu - HeA:1 - 7/60 75.759% (Taikakuu)
10.02.2012 KRJ kutsu - HeB - 1/50 (Moondance)
10.02.2012 KRJ kutsu - HeB - 2/40 (Escanor)
10.02.2012 KRJ kutsu - HeB - 1/40 (Escanor)
09.02.2012 KRJ kutsu - HeA - 6/50 (Hiprakka)
18.12.2011 KRJ kutsu - HeA - 5/50 (Strand Be)
17.12.2011 KRJ kutsu - HeA - 4/50 89.302% (Vivaldio)
17.12.2011 KRJ kutsu - HeA - 4/50 (Strand Be)
16.12.2011 KRJ kutsu - HeA - 3/50 (Strand Be)
09.12.2011 KRJ kutsu - HeA - 7/50 (Krumelur)

Näyttelyt

19.10.11 NJ kutsu - s(p)h-tammat - KUMA JS 9/12

05.11.11 VSR kutsu - Rotunäyttely - Aik. tammat - 37/37 ei palk.
05.10.11 VSR kutsu - Rotunäyttelyt - Aik. tammat - 21/29 III-palk.

Päiväkirja/Valmennukset

28.02.2013: Maastoestevalmennus - valmentajana K, VRL-00658
Osasin odottaa tämän päivän valmennukseen jo kokenutta ratsukkoa, joka on kiertänyt maastoesteitä kilpailuissa asti. Olinkin valinnut rutinoituneelle ratsukolle tämän päivän aiheeksi rataharjoituksen. Vesiesteille ei tänään päästy, kun ollaan vasta keväässä ja järvessäon vielä riitettä pinnassa.. Keskityimme siis viiden esteen radan ratsastamiseen.
Hellu ja ratsastaja olivat ravailleet ja laukkailleet lämmitelläkseen sillä aikaa, kun tarkastelin metsäaukeamme esteitä. Valitsin ensimmäiseksi esteeksi helpon, kapean haudan pienellä kumpareella, jossa oli apuna pienet tukin edessä ja takana. Toinen este oli lyhyt banketti, jonka keskellä oli matala pystyeste. Kolmas oli pitkä, puinen pituuseste, neljäs alashyppy ja pysty, viides ylöshyppy ja pysty. Hellua oli kuvailtu minulle tasaiseksi, puoliautomaatiksi ja hieman hitaaksi jaloistaan. Näillä esteillä se joutuisi keräämään itseään nopeasti sarjaesteillä.
Ratsukko aloitti hyppäämisen ensimmäiseltä esteeltä ja eteni järjestyksessä este esteeltä, niin että kävimme kaikki yksitellen läpi. Ensimmäisellä esteellä Hellu hieman hyytyi loivan kumpareen nousussa, ja hauta ylittyi veltosti. Pyysin ratsukkoa tulemaan uudestaan, tällä kertaa terävästi, jopa hieman liioitellen, niin että hevonen heräisi työntekoon. Tällä kertaa ratsastaja käytti terävästi pohjetta pienessä ylämäessä, ja Hellu hyppäsi haudan paljon paremmin. Tämä oli se tempo, jota tarvitsimme selviytyäksemme kiinteistä maastoesteistä. Ratsukko pysäytti hetkeksi, niin että ehdimme käydä läpi banketin ratsastamisen. Ratsastaja oli hyvin tehtäviensä tasalla, sillä tämä myötäsi täydellisesti banketin ylös- ja alashypyt. Hellu hyppäsi vauhdilla ylös banketille, niin että sille tule hieman kiire kerätä jalkansa uuteen ponnistukseen pystylle. Este ei kuitenkaan ollut kovin korkea, niin että se selviytyi siitä ehjin nahoin, ja ratsukko pääsi vielä alaskin banketilta. Pyysin heitä kuitenkin tulemaan banketin uudestaan, tällä kertaa vielä lyhyemmässä laukassa. Nyt ratsastaja ei päästänyt Hellua liian aikaisin hyppäämään ylös banketille, joten se ehti koota itsensä pystylle, ja laskeutumaan hallitusti alas. Jatkoimme pituusesteelle, jolle laukkaa taas piti pidentää. Se onnistui suomenhevoseltamme helpommin, ja ratsukko liisi pituusesteen yli helpon näköisesti. Nyt Hellu alkoi vihdoin olla hereilllä, siitä meinaan huomasi kauas, että se alkoi polkemaan paljon ponnekkaammin, ilman että ratsastajan tarvitsi hoputtaa jatkuvasti. Nyt laukan kokoaminen oli helpompaa, ja ratsukko lähestyi neljättä estettä jo hyvässä temmossa. Alashyppy veti Hellun taas etupainoiseksi, niin että sille tuli kiire ponnistamaan pystyesteelle. Viimeiselle esteelle ratsastajalle oli jo selvää, mitä piti tehdä. Ylöshypyn jälkeen tämä käytti nopeasti kannusta kyljessä, niin että Hellu ylläpiti vahvan laukan, ja pääsi turvallisesti yli viimeisestä pystyesteestä.
Nyt kun ratsukkolle olivat kaikki viisi estettä tuttuja, tulimme ne kaikki peräkkäin. Esteiden välillä ei ollut paljoa tilaa laukata eteen, vaan tämä harjoitus harjoitti Hellua pysymään terävänä koko ajan. Hauta sujui jo hyvin lennokkaasti ja banketilla ratsastaja sai Hellun hyvin kokoon. Pituusestelle ratsukko lasketteli liian pitkää laukkaa, ja ponnistus ei osunut aivan kohdalleen. Kokenut ratsastaja kannusti hevosen kuitenkin pelottomasti hyppyyn, kuten maastoesteillä on pakko tehdä, ja Hellu venyi esteen yli, vaikka joutuikin ponnistamaan vähän kauempaa. Huusin ohjeita ratsukolle, vaikkei se ehkä enää ollutkaan tarpeen, sillä viimeisille esteille ratsastaja toi hevosen todella kootussa ja terävässä laukassa, niin että he selvittivät ne kuin oppikirjasta. Kun ratsukko laskeutui viimeiseltä pystyltä, ratsastaja taputti Hellua, joka pärskähti tyytyväisenä. Hymyillen ratsukon loistavasta yhteistyöstä minäkin taputin sitä ja tarjosin sille sokerin.

25.02.2013: Kouluvalmennus - valmentajana Pierre
Saavuin valmentajaan alhippaa ja tämän suomenhevostamma Hellua. Ratsukko aloitteli alkuverryttelyillä, jotka oli hyvä hoitaa huolellisesti pois alta, jotta myöhempi työskentely sujuisi mahdollisimman energisesti ja mutkattomasti. Kuulopuheiden mukaan tamma oli toisinaan hieman laiskaliikkeinen, joten aivotyöskentelyä vaativat alkulämmittelyt olivat omiaan tammalle. Ratsukko pyrki pysymään mahdollisimman paljon pois uralta ja käyttämään hyväksi erilaisia suunnanmuutoksia ja venyttäviä liikkeitä.
Valmennuksessa keskityttiin aluksi peruutusharjoituksiin. Niillä hevosen sai kätevästi kuulolle ilman sen suurempaa vaivannäköä. Hellu työskenteli kuuliaisesti, mutta askellus olisi saanut olla ponnekkaampaa. Toistuvilla pohje- ja painoavuilla tamma sai hieman virtaa moottoriinsa, mutta alhippa sai kuitenkin jatkuvasti olla hereillä mahdollisten hidastusten takia. Peruutusharjoitukset työstettiin uran sisäpuolella, lähinnä lävistäjää hyväksikäyttäen. Linja oli aluksi hankala pitää suorana vierestä puuttuvan seinän takia, mutta sinnikkäillä toistoilla homma alkoi luistaa paremmin.
Peruutusharjoitukset tuottivat tulosta, ja Hellu oli nyt paremmin kuulolla. Valmennuksen toisena pääaiheena oli vastalaukka, joka suoritettaisiin lähinnä uraa pitkin. Ratsukko aloitti nostamalla laukan ja tekemällä heti perään tiputuksen raville. Nopeilla askellajinvaihdoilla voi varmistaa hevosen moottorin ja jarrujen toimivuuden. Ratsukko jatkoi laukkaamista uraa pitkin. Sopivassa saumassa alhippa vaihtoi vastalaukaksi matkaa nopeasti jatkaen. Kulmat piti tehdä erittäin loiviksi, jottei tamma automaattisesti vaihtaisi laukkaa kierroksen mukaiseksi. Hellu oli huomannut mitä tältä odotettiin, joten omatoimisia laukanvaihtoja ei nähty.
Valmennus sujui kaiken kaikkiaan hyvin: tamma kuunteli hyvin apuja, ja liikkui hyvässä muodossa saatuaan heräteltyä itsensä pahimmasta horroksesta. Ratsukon yhteistyö pelasi, ja ratsastajan käyttämät avut olivat lähes huomaamattomia. Ratsukon saumatonta yhteistyötä oli mukava seurata!

20.01.2013: KERJ-CUP CCI/CIC1 hevosille 7/66 (10+36+16=062)
Vaikka Hellun kilpauraa on hyvää vauhtia jo himmailtu en voinut vastustaa kiusausta läheteä tamman kanssa vielä kerran yhteen isoon merkittävään kisaan. Jonkinlainen hyvä kutina oli edelleen tamman kunnosta ja Hellu ei pistänyt kisareissua kyllä missään nimessä pahakseen. Aamulla ensimmäinen osakoe sujui melkolailla nappiin. Kouluaitojen sisäpuolella Hellu oli hyvä ratsastaa ja äärimmäisen keskittynyt työskentelemään. Taisin itsekin selässä skarpata hieman vielä paremmin tällä kertaa. Tämän jälkeen aamupäivällä oli vielä rataesteet, joissa ei kyllä ihan parasta saatu aikaiseksi. Hellu oli turhankin intopiukeena ja pidätteet eivät oikein tuntuneet menevän suurimmaksi osaksi lävitse. Radan suorittaminen meni turhaksi kaahottamiseksi ja tästä johtuen pari puomia saatiin alas. Ennen iltapäivän maastoesteitä verryttelyn aikana päätin, että jos tamma ei kuuntele niin maastoon ei lähdetä kaahottamaan samallalailla. Aluksi meininki oli aavistuksen samaa, mutta tamma taisi aavistaa aikeeni ja rauhoittui sopivasti. Maastossa Hellu toimi kuin unelma ja eteni kohtuullisen hyvää vauhtia. Esteet suoritettiin puhtaasi, vaikka pariin kertaan sai tammaa hieman rankemmin kannustaa ylittämiseen. Maaliin tultiin inasen ihanneajasta jäljessä ja tästä kertyi pienet virheet. Yllätys oli päivän jälkeen suuri kun tamman kanssa kiilattiin toiseksi viimeiseksi sijoittuneeksi! Selkeästi osallistuminen kannatti ja tähän suoritukseen tamman ura on hyvä päättää totaalisesti, vaikka täysin tyytyväinen suoritukseensa ei voi olla.

12.06.2012: Neljäs varsominen.
10. päivä aamuyöllä Hellu varsoi neljännen kerran. Tämä varsominen ei enään ollutkaan ihan niin helppo kuin aikaisemmat kolme ovat olleet. Synnytys tuntui todella pitkältä ja varmasti ihan viimehetkillä menimme tuntu eläinlääkärin kanssa apuun. Varsa vedettiin ulos lopulta väkisin, mutta onneksi sekä tamma, että varsa tuntuivat selvityneen tilanteesta. Ensimaito päädyttiin kuitenkin lypsämään ja tarjoamaan varsalle pullosta Hellun ollessa itse nuutunut varsomisestaan ja makoillessaan mieluummin. Varsa söi ahnaasti ensimmäiset maitonsa ja taisteli oman aikanasa pystyyn päästäkseen. Tämä varsa oli selkeästi Hellun jälkeläisistä kookkain joten en ihmettele varsomisen vaikeutta yhtään. Myöhemmin aamupäivällä onneksi sekä Hellu, että varsa olivat jalkeilla ja selkeästi voimissaan. Pari ensimmäistä päivää meni hissukseen karsinassa maailman menoa ihmetellessä, mutta kolmantena päivänä varsomisesta oli vuorossa ensimmäinen ulkoilu. Varsa oli selkeästi hyvin jännittynty ja pysytteli lähellä Hellua. Varsinaista kaahaamista ei aikaan tämän varsan kanssa saatu aikaan, mutta kyllä siellä molemmat ihan liikkuivat. Sekä Hellu, että varsa tutkitaan hieman myöhemmin vielä uudelleen varmistuakseni siitä, että molemmat ovat kunnossa. Sen verran pelästyttävä kokemus tämä kuitenkin oli, että taitaa jäädä tamman viimeiseksi varsomiseksi tämä.

05.02.2012: Kolmas varsominen.
Myöhään illalla ennen keskiyötä 2. päivä Hellu varsoi kolmannen kerran. Tämä varsa oli samasta isästä, kuin edellinen jonka menin myymään jo varsana. Tämän olikin tarkoitus sitten jäädä kotiin, kun edellisen myynti meni hivenen harmittamaan. Toivesukupuoli oli ja se sieltä myös tuli, eli karsinaan putkahti pitkäjalkainen rautias orivarsa. Varsin sitkeä ja määrätietoinen varsa tuntui olevan heti alusta lähtien ponnistellessaan ensin ylös ja sen jälkeen maitobaarille. Seuraavana päivänä ori jo oli varsin rohkea kontaktissaan ihmiseen, mutta hieman ilkikurinen, joten tämän varsan kanssa saa alkujaan olla näimmä hieman tarkkana. Hellu osoittautui edelleen olevan yhtä hyvä emä kuin ennenkin. Ensimmäiset pari päivää tämä parivaljakko sai olla sisätiloilla, mutta kolmantena päivänä syntymästä oli aika ensimmäisen ulkoilun. Varsa oli ensin hieman epäileväinen, mutta rohkaistui pian ja paineli menemään niin perusteellisesti kuin varsa nyt vain voi. Edellisen Hellun jälkeläisen tapaan tämä ori tuntuu olevan erityisen varmajalkainen menijä, eikä tasapaino ole samantien lähtemässä käsistä, kun vauhtia lisätään. Mielenkiinnolla jään odottamaan ja seuraamaan tämän orin kasvua. Tämä tuntuu olevan isästää juuri "se", jota on toivottu.

20.12.2011: Toinen varsominen.
Varhaisella aamulla 18. päivä Hellu varsoi toisen kerran. Tällä kertaa tamma antoi selkeät merkit jo edellisen päivän aikana, että jotain olisi tapahtumassa, mutta yön aikana ei vielä tapahtunut mitään. Varsominen oli lopulta nopea ja tamma selvisi tehtävästä varsin hyvin itse, niin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Tällä kertaa karsinaan tupsahti kuitenkin orivarsa. Ensimmäistä varsaa selkeästi pienempi ja hieman hontelompi ori oli jalkeilla reippaasti ja melko nopeasti. Sen sijaan nisälle ei meinannut löytää jolloin oria käytiin hieman ohjaamassa oikeaan suuntaan. Hellu toimi alusta alkaen hyvänä ja huolehtivana emänä, eikä tällä kertaa suhtautunut ihmisiin yhtään epäluuloisesti. Ensimmäiset pari päivää sujuivat sisätiloissa, mutta kolmantena päivänä varsomisesta oli ohjelmassa ensimmäinen lyhyt ulkoilu lähitarhassa. Voi sitä menoa ja meininkiä, minkä tämä orivarsa sai aikaan. Riemu oli käsin kosketeltava ja Hellun hätä varsin ilmeinen, kun varsa paineli minkä jaloistaa pääsi. Silmiin pisti tämän varsan erinomainen motoriikka jo tässä vaiheessa, eli meno oli vakaata ja varmaa vauhdista huolimatta.

10.11.2011: Ensimmäinen varsominen!
Aivan keskiyön jälkeen 8. päivä Hellu varsoi ensimmäisen kerran. Minkäänlaisia merkkejä tulevasta varsomisesta ei ollut illalla, mutta paikalle satuttiin heti varsomisen jälkeen, kun talliin tultiin tarkistamaan toisen hevosen vointia. Siellä karsinassa makoili vastasyntynyt pitkäjalkainen tammavarsa, joka ei selkeästikään ollut vielä ollut jalkeilla. Varsaa jäätiin talliin tarkkailemaan ja jalkeille pääsi lopulta useiden yritysten jälkeen. Jalkeilla pysyminen pitkien jalkojen kanssa tuntui kuitenkin olevan varsin haastavaa. Pienen varsan silmistä katsoi kuitenkin pippurinen ilme ja varsinainen taistelija tämä tamma taitaa lopulta olla. Hellu osoittautui heti olevan huolehtivainen emä, eikä ollut moksiskaan varsan toilailusta karsinassa. Sen sijaan ensimmäisen päivän ajan tamma oli ihmisiä kohtaan kyllä epäluuloinen ja irvisti jos liian pitkäksi aikaa jäi varsaa katsomaan. Seuraavan päivänä Hellu oli selkeästi jo tyynempi ihmisten läsnäollessa ja vähemmän mustasukkainen varsastaan. Ensimmäiset päivän varsan syntymän jälkeen ovat olleet sään osalta huonoja, eikä parivaljakko ole päässyt ollenkaan ulkoilemaan, mutta katsotaan tilannetta uudelleen kun sää selkeytyy.

01.10.2011: Estevalmennus - valmentajana Eba
Aloitimme valmennuksen alkuverryttelyn jälkeen. Rakensin kentälle verryttelyesteeksi 80 cm korkuisen pystyn ja muutaman 100 cm esteen peräkkäin. Toiselle puolelle kenttää syntyi myös 50 cm korkuiset jumppasarjaesteet. Alhippa ohjasi Hellun ensimmäiselle verryttelyesteelle ravissa. Hevonen oli innoissaan ja kiihdytti koko ajan esteelle päin tultaessa, mutta onnistui ponnistamaan juuri oikealta kohdalta. Ratsukko tuli vielä verkkaesteen toisestasuunnasta, ja kun sekin jäi taakse pystyssä, pyysin heitä siirtymään 100 cm esteille. Hellu olisi aika hyvin vertynyt näitten hyppyjen jälkeen, joten ratsukko voisi lähteä jumppikselle näiden esteiden jälkeen. Hevonen ylitti esteet Alhipan ohjeitten mukaan taitavasti molempiin suuntiin. Pyysin Alhippaa siirtämään Hellun jumppikselle ja hyppäämään ne ravissa. Hellu ylitti jumppasarjankin taidokkaasti muutamia pudotuksia lukuun ottamatta, ja ratsukko tuli esteet myös toiseen suuntaan. Hevonen kieltäytyi ensimmäisellä esteellä, mutta Alhippa pysyi selässä. Kaksikko tuli jumppiksen vielä muutaman kerran, kunnes Hellu hyppi kaikkien yli eikä pudotuksia tullut. Korotin pystyt 110 cm pieneksi radaksi. Laitoin jokaisen esteen eteen puomin, että hevonen tajuaisi paremmin askelpituuden ja hyvän hyppykohdan. Pääsin ratsukon radalle, ja Hellu hyppäsi hyvällä tekniikalla 110 centtisten pystyjen yli. Annoin luvan itsenäiseen loppuverkkaan.

Palaa edelliselle sivulle  |  Sivun alkuun

Ulkoasu © Milja  |  Taustakuva © The Inspiration Gallery